Tämä teos on omistettu yhdelle suurimmista miehistä jonka olen saanut tuntea, edesmennyt Jussi Kangas. Hän oli tyttöystäväni mummon poikaystävä. Kävimme usein heillä kahvilla ja keskustelimme elämästä. Hänellä oli uskomaton elämä ja paljon tarinoita. Etenkin hänen positiivisuutensa teki suuren vaikutuksen. Ammatiltaan hän oli olympialääkäri ja pääkirurgi. Jossain vaiheessa lapsuudessaan heillä oli venäläinen sotavanki tekemässä maatöitä yhdessä Jussin kanssa. Ajan saatossa Jussi oppi venäjää häneltä. Myöhemmässä elämässä hän hämmästytti ihmisiä kansainvälisissä lääkärikonferensseissa puhumalla erittäin sujuvaa venäjää takauralin murteella. Veistos kuvaa mehiläisiä. Miksi? Tietysti kyse on ahkeruudesta ja yhteisöllisyydestä. Ja siitä miten pienetkin asiat ovat tärkeitä kokonaisuudelle.
Kaiken muun lisäksi, Jussi oli myös mehiläistarhaaja jossain vaiheessa. Eräänä päivänä hänen mehiläisparvensa oli karkannut. Hän sai viestin että ne ovat kylän toisella puolella. Hän otti suuren juuttisäkin, keräsi mehiläispesän siihen ja puristi aukon tiukasti kiinni, nousi bussiin ja puristi vielä kovempaa koko matkan kunnes mehiläiset pääsivät kotiinsa. Loppupeleissä Jussi hoitaa homman kuin homman.
Koko tarina suomeksi
This work is dedicated to one of the greatest men I have had the privilege to know, the late Jussi Kangas. He was my girlfriend’s grandmother’s boyfriend. We often visited them for coffee and talked about life. He had an incredible life and many stories. Especially his positivity made a great impression. By profession he was an Olympic physician and head surgeon. At some point in his childhood, they had a Russian prisoner of war doing farm work together with Jussi. Over time, Jussi learned Russian from him. Later in life, he amazed people at international medical conferences by speaking very fluent Russian with a Trans-Ural dialect.
The sculpture depicts bees. Why? Of course it’s about diligence and community. And about how even the smallest things are important to the whole. On top of everything else, Jussi was also a beekeeper at some point. One day his bee swarm had escaped. He got a message that they were on the other side of the village. He took a large burlap sack, collected the bee nest into it and squeezed the opening tightly shut, got on the bus and squeezed even harder the whole way until the bees got home. In the end, Jussi gets things done.
The whole story in English