Yökyöpeli: Kun olin vaihtarina Pariisissa, meillä oli opiskelijabileet Pariisin paremmalla puolella. Bileissä oli kivaa, mutta noin 11 aikaan, päätin lähteä kotiin. Näin St Germainin bulevardilla miehen istumassa penkillä. Hän oli reilusti yli 60-vuotias ja hänellä oli massiivinen valkoinen parta ja virttynyt puku. Hän istui penkillä yksin ja jotenkin tämä näky ei sopinut ympäristöön. Kävelin jo hänen ohitseen, mutta sitten tuli tunne, että pitää palata.
Tarjosin tupakkaa, ja hän sanoi että ei tupakoi, mutta arvostasi todella juttuseuraa. Tämä oli unohtumattoman kohtaamisen alku. Hän esittäytyi tohtori Quentiniksi, Sveitsistä. Hänen sukulaisensa oli kuulemma keksinyt parannuksen tien korjauksissa käytettävään pikeen, mikä oli luonut heille vaurautta.
Keskustelimme elämästä ja vaihdoimme kieliä saksasta englantiin ja ranskaan. Hän osasi myös pari sanaa ruotsia. Hän pystyi myös opettamaan minulle asioita Suomen historiasta joista minulla ei ollut aavistustakaan. Kummallakaan ei ollut kiire minnekään. Hänellä oli haaveena ralli druideilta lohikäärmeille. Kisa alkaisi Stonehengeltä. Reitti kulkisi Euroopan kautta aina Kiinaan saakka.
Noin kahden tunnin jälkeen kiitin seurasta ja lähdin kävelemään kotiin. Mies jäi penkille istumaan. Kotiin palatessa minulle vahvistui tunne, että olin saanut ja antanut jotain arvokkaampaa kuin mitä olisin bileistä voinut löytää.
Koko tarina Suomeksi
Night Owl: When I was an exchange student in Paris, we had a student party on the better side of Paris. The party was fun, but around 11 o’clock, I decided to go home. On Boulevard St Germain I saw a man sitting on a bench. He was well over 60 years old and had a massive white beard and a worn suit. He sat on the bench alone and somehow this sight didn’t fit the surroundings. I had already walked past him, but then came a feeling that I had to go back.
I offered a cigarette, and he said he didn’t smoke, but really appreciated the company. This was the beginning of an unforgettable encounter. He introduced himself as Dr. Quentin, from Switzerland. His relative had apparently invented an improvement to the pitch used in road repairs, which had created wealth for them.
We talked about life and switched languages from German to English and French. He also knew a few words of Swedish. He was also able to teach me things about Finnish history that I had no idea about. Neither of us was in a hurry to go anywhere. He had a dream of a rally from druids to dragons. The race would start at Stonehenge. The route would go through Europe all the way to China.
After about two hours, I thanked him for the company and started walking home. The man remained sitting on the bench. On my way home, the feeling was confirmed that I had received and given something more valuable than I could have found at the party.
The whole story in English