lassealonen@hotmail.com

Tämä teos on omistettu yhdelle suurimmista miehistä jonka olen saanut tuntea, edesmennyt Jussi Kangas. Hän oli tyttöystäväni mummon poikaystävä. Kävimme usein heillä kahvilla ja keskustelimme elämästä. Hänellä oli uskomaton elämä ja paljon tarinoita. Etenkin hänen positiivisuutensa teki suuren vaikutuksen. Ammatiltaan hän oli olympialääkäri ja pääkirurgi. Jossain vaiheessa lapsuudessaan heillä oli venäläinen sotavanki tekemässä maatöitä yhdessä […]

Tämä vaha on jo tehty lähes 30 vuotta sitten – onkin pieni ihme että se päätyi valuksi. Kadotin vahamuotin jo ollessani teini-ikäinen. Olimme juuri aloittamassa pronssivalua Pykälistössä, kun vaha tuli vastaan yhdestä laatikosta, missä se oli rauhassa odotellut. Päätimme että tämä täytyy ehdottomasti valaa pronssiin. Olen todella onnellinen että lähes 30 vuoden jälkeen tämä veistos

Opiskelin Pariisissa 2006. Minulla oli tenttivikko. Mutta minulla oli myös vahaa, jotta voin muovataveistoksia. Eräänä iltana kun minun todella olisi pitänyt lukea tenttiin, otin käteeni palan vahaa. En oikeastaanajatellut mitään. Vaha alkoi hitaasti lämmetä ja hakea muotoaan. Flow otti vallan ja se tuntui todella hyvältä. Hetken kuluttua huomasin että hei, tämä on jotain joka näyttää

Jouluhiiri, meidän joka jouluinen ystävämme Perheemme jouluihin kuuluu öinen vierailija, joka on vieraillut meillä jo monta vuotta, Jouluhiiri. Se tulee joka vuosi ensimmäistä kertaa, marraskuun viimeisenä yönä ennen joulukuun ensimmäistä. Sen viimeinen vierailu on aina aivan ennen jouluaattoa. Se on aina tuonut meille ensimmäisenä lahjana jonkin jouluaiheisen kirjan, jota luemme iltasatuna perheen kanssa. Seuraavina päivinä

Isäni Kari piti näyttelyitä Suomen vankiloissa teemalla “Kiveä kiven sisässä”, veistoksia oikeasta, väärästä ja vapaudesta. Pian hän huomasi, että konsepti toimi, ja itse asiassa kiven sisässä on myös valoa. Näyttelyt vietiin myös Tanskaan ja myöhemmin Norjaan. Oslon kierroksen järjestin yksin. Se oli melko suoraviivaista: nostin luurin ja ehdotin vierailuja. Ovet avautuivat yllättävän helposti. Lastasimme pakettiauton

Joskus 2000-luvun alussa menin kavereideni kanssa baariin Jyväskylässä. Tulin tyhjin mahoin ja kysyin ruokaseuraa. Muut olivat syöneet, joten menin yksin. Grillille tullessani huomasin miehen huutavan naiselle. Pientä riitelyä. No, menin ravintolaan ja söin auraranskikset. Muistan vielä kuinka hyvältä ne maistuivat.. Mutta poistuessani huomasin että huutaminen jatkui ja oli muuttunut uhkaavammaksi. Ja ajattelin että jos menisin